Kirjoittanut: Terhi Nieminen
Kohtuus Vaarassa -kansalaisliike ja kansanteatteri Pokka järjestivät 11.3.2026 dialogisen työpajan, joka kokosi kahdeksan ihmistä yhteisen aiheen äärelle. Dialogi nivoi yhteen tämän kevään Kansallisten dialogien teeman Nuorten huominen ja Itä-Suomen yliopistolla samalla viikolla järjestettyjen sosiaalipedagogiikan päivien teeman Kohtuullisen hyvä elämä. Dialogia olivat fasilitoimassa Terhi Nieminen Kohtuus Vaarassa -kansalaisliikkeestä ja Maria Korkatti kansanteatteri Pokasta.
Kohtuus Vaarassa -liike järjesti toukokuussa 2025 kansallisen dialogin aiheesta ”Mielen voimavarat – Kohtuullisuus elämänasenteena – mikä niitä syö, mikä ruokkii”. Nuorten huomista ja kohtuullisen hyvää elämää luotaava dialogi alkoi kahden siihen osallistuneen ihmisen yhteenvedolla kevään dialogista ja kohtuullisuudesta. Esiin nousivat ekologinen ja psyykkinen kohtuullisuus. Sen enempää itseään kuin ympäristöä ei ole mielekästä kuluttaa loppuun. Kohtuus näyttäytyy oivalluksena, että ”ihminen antaa vain sen, minkä pystyy ja ottaa vain sen mitä voi, ilman että tuottaa muille ihmisille tai ympäristölle vahinkoa”.
Tästä siirryimme parikeskusteluihin, joissa osallistujat pohtivat kuulemansa esikeskustelun pohjalta, mitä he haluaisivat tuoda tämän päivän dialogiin nuorten huomisesta ja kohtuullisen hyvästä elämästä.
Dialogimme pohjaksi nousi neljä teemaa, joista ensimmäisessä korostui erilaisten ihmisten keskinäisen kunnioituksen ja vuorovaikutuksen merkitys. Vuorovaikutus ja kohtaaminen mahdollistavat oivalluksen, ettemme lopulta ole niin erilaisia ja sitä kautta ne auttavat meitä oppimaan paremmin, mikä elämässä on keskeistä ja kohtuullista. Toinen pari nosti esiin tarpeen oppia olemaan kriittinen ulkoapäin tulevien paineiden edessä ja arvioimaan itse, mikä todella on kohtuullista. On tärkeää kyetä miettimään sekä henkilökohtaisiin ominaisuuksiin että kuluttamiseen liittyvien paineiden kohtuullisuutta. Kolmannen parin huomiot olivat hyvin samansuuntaisia. Heidän keskustelussaan nousi esiin kehityksellinen näkökulma. Nuoret eivät aina opi tunnistamaan, mikä on kohtuullista. Kyse ei ole vain esim. somealustojen vallasta, vaan myös keskeisestä kehityksellisestä kyvystä tunnistaa kohtuus esimerkiksi kulutuksen tai suorittamisen suhteen. Neljännen parin keskustelussa korostui arjen käytäntöjen kohtuullisuus, joka nivoutuu yhteiskunnallisten rakenteiden näkökulmaan. Ovatko nykyiset yhteiskunnalliset rakenteet sellaisia, jotka ohjaavat arkea kohtuuttomuuteen?
Äänestimme teemat, joista osallistujat halusivat lähteä liikkeelle. Eniten kannatusta saivat toisen ja kolmannen ryhmän teemat, joten suuntasimme dialogia kohti todellisten tarpeiden kriittistä arviointia. Keskustelussa nousi esiin samaistuttava kokemus työn ja opiskelun kuormittavuudesta. Tähän liittyi myös huomio turhan kuluttamisen roolista elämässä. Jatkuva rahan, säästöjen ja sijoitusten tavoittelu ja ajatus, että “aina on joku uusi juttu”, joka pitäisi hankkia tai saavuttaa. Työn tekeminen saattaa näyttäytyä kohtuuttomana, mikäli sen tavoitteena on tuottaa rahaa, jota voitaisiin kuluttaa merkityksettömiin asioihin.
Keskustelu nuorten hyvän huomisen näkökulmasta kohtuullisuuteen kiteytyy kolmeen teemaan. Ensimmäisenä kohtuullisuus on rajojen tunnistamista työn, rahan ja jaksamisen välillä. Toiseksi yksilö joutuu tasapainoilemaan näissä kysymyksissä myös rakenteellisten ja sosiaalisten paineiden alla kohtuuttomuus ei synny vain yksilön valinnoista, vaan sitä tuottavat myös ympäristö ja institutionaaliset normit. Kolmas ja tärkein näkökulma nousi esiin keskustelun edettyä loppusuoralle: hyvä tulevaisuus rakentuu merkityksellisyydestä, inhimillisyydestä ja rohkeudesta. Empatian ja kunnioituksen rooli ei rajoitu vain läheisiin ihmissuhteisiin vaan myös työelämään ja laajempiin sosiaalisiin suhteisiin. Ihminen on yksilö vain suhteessa muihin ihmisiin. Hyvinvoiva ihminen uskaltaa tehdä rohkeasti kestäviä ja kohtuullisia valintoja.
Päätimme dialogin yhteiseen piiriin, johon mukaan tulivat myös tilaisuutta äänettömästi seuranneet. Silmät suljettuina jokainen kuvitteli tulevaisuuden, jossa on suvaitsevaisuutta, empatiaa ja kaikilla on tavoite, ettei ketään polteta loppuun. Tulevaisuudessa arvostetaan sellaista yksilöllisyyttä, jossa kaikilla olisi mahdollisuus elää merkityksellistä elämää, eikä vain tehdä merkitysköyhää työtä. Tulevaisuudessa ihmisten yhteisöt ovat vahvoja, ja samalla nuorilla on rohkeutta tehdä elämässään merkityksellisiä päätöksiä.
Aivan dialogin lopuksi myös äänettömät seuraajat saivat puheenvuoron. Esiin nousi ajatus kiltteydestä, joka haastaa arvioimaan milloin yksilö myötäilee liikaa ympäristön kohtuuttomia vaatimuksia: ”Itseään kohtaan voi olla niin kiltti, että uskaltaa olla vähän tuhma”.
Dialogia fasilitoimassa olleena haluan tämän tekstin loppuun nostaa tekemäni huomion. Tapahtuma ja osallistuminen dialogiin vaikutti olevan läsnäolleille aidosti voimaannuttava kokemus. Keskustelulle kohtuullisuudesta on selvästi tilausta. Tarve on kaksinapainen. Toisaalta ihminen voi olla arjen keskellä eksyksissä sen suhteen, mikä todella on kohtuullista. Vuorovaikutus ja keskustelu auttavat laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Toisaalta kuulluksi tuleminen on voimauttava kokemus ja vahvistaa ihmisen osallisuutta: minunkin tahtoni voi saada aikaan vaikutuksia.